Vuoden alkua

Vuosi vaihtui, minä en! :D Uuden vuoden lupauksia ei oikein nykyään tule tehtyä, kun se on sitten olevinaan niin vaikeeta. Ja ainahan mä oon joka maanantai aloittamassa laihdutuskuurin (tai siis tervellisemmät elämäntavat...)muutenkin, joten se ei varsinaisesti liity uuteen vuoteen millään lailla. Poikkeusta ei siis tullut tähänkään vuoteen. Ainoastaan ilo ja onni ovat tavoitteena ja niihin liittyy mm. ystävät, perhe, terveys ja seikkailut.

Ainoa perinteinen asia uudessa vuodessa on uusi kalenteri. Olen vannoutunut paperisen kalenterin käyttäjä ja rrrakastan suunnitella aikaani jo pitkälle tulevaisuuteen, vaikka tykkään elää myös hetkessä. Onneksi nämä kaksi eivät sulje toisiaan pois. Minulla on vain yksi kalenteri, johon sullon sekä työ- että omat asiani. Joskus olen koittanut kahden kalenterin taktiikkaa, mutta se jos mikä sekoittaa ihmisen ihan täysin. Kaikki tärkeä pitää olla yksissä kansissa, muuten en muista yhtään mitään. Ja auta armias, jos kalenteri hukkuu, silloin ollaan pulassa! Onneksi näin ei ole ainakaan vielä käynyt...Koputetaanpa puuta tähän väliin! Tässä vaiheessa vuotta (neljäntenä päivänä, hehe) mulla on jo kaikki kevään lomapäivät ja vapaapäivät anottuna, osa jopa jo hyväksytty! Sitten vasta ruvetaan tutkimaan työvuoroja. Olen huomannut, että tällä konstilla työjaksaminen on paljon parempaa, kun tietää koska seuraava hengähdystauko on tulossa. Ja vaikka edelleenkin rakastan työtäni valtavasti, kyllä se vaan "tässä iässä" on myönnettävä, että huilaus on hyvän työn tae! :D
On mulla työsähköpostissa sähköinen kalenterikin, mutta sitä tulee täytettyä kovin harvoin eikä siitä ole tullut rutiinia. Lisäksi sähköiset kalenterit ovat kovin tylsän värisiä ja muutenkin pelkistetyn näköisiä. Eikä niistä voi kumittaa lyijykynällä tehtyjä merkintöjä! Vaikka ei kaikki merkinnät mun kalenterissa olekaan tehty vain lyijykynällä, vaan osittain myös värikoodein. Esimerkiksi ihmisten synttärit, matkalaskuun menevät kilometrit ja päivittäiset työajat ovat eri väreillä. Näin pysyy paremmin kärryillä! Ja sainpahan merkata sinne jo kesän kohokohdatkin: Guns n' rosesin keikka ja Kreetan matka!!! <3 <3 <3 Kesälomastakin on jo alustava hahmotelma, mutta tarkennetaan sitä sitten vielä lähemmin. Ja kappas vaan, aika tammikuusta heinäkuuhun hurahtaa ihan silmissä! :D :D

Vietettiin ystäväni kanssa pitkästä aikaa kerrankin vähän pidemmän kaavan mukaan aikaa kuin viime aikoina on ehditty. Moiotatkokahviajookiitospälpälpälkiitosnähdääntaasmoi-tapaamisia on ollut vähän liikaakin viime aikoina, joten nyt oli kiva lähteä ihan rauhassa shoppailemaan ja syömään. Tosin aina kun me lähdetään johonkin, niin reissuun liittyy useimmiten paljon kaikkea muutakin kuin mitä alun perin suunniteltiin... Tällä kertaa se oli autoni rengas, joka puhkesi kesken takaisintulomatkan. Ehdittiin ajaa vajaa kilometri, kun ensin kommentoin, että tuntuupa tää auto jotenkin raskaalta ja sitten alkoi kuulua varsin kummallista ääntäkin ja eikun auto välittömästi tien sivuun ja ihmettelemään mikä rengas meni... Siinä vaiheessa sen jo arvas, että kumistahan tässä on kyse. Ja kyllä, lättyhän siellä oli repsikan puoleisessa etukulmassa. No eikun ihmettelemään, mistä saatais apua ja lähistöllä olikin Vianor, jonne soitin. Ensin mies luurin toisessa päässä oli hiukan nihkeä auttamaan, kun oli yksin töissä ja kaikkee, mutta lopulta suostui lähteä auttamaan neitoja hädässä. Siinä odotellessa eräs nainen kysäisi, että mikä hätänä ja kerrottiin, niin kuminpaikkausavuksi hänestä ei ollut. mutta mahdollista hinausapua kylläkin, jos köyttä löytyy. No ei löytynyt, mutta nainen kaasutteli jostain sitä hakemaan. Ajatuksena tietenkin, että auto saataisiin hieman turvallisempaan paikkaan. Ketään muita auttajia ei niistä maisemista löytynyt, vaikka varmaan lähes 70 autoo ehti ajaa tapahtumapaikan ohi. Hirveen uteliasta kansaa autoissa kuitenkin oli, kun tuijotettiin niin, että meinasi niskat pyörähtää ympäri! Hyvä te! Saitte varmasti mielenkiintoista kerrottavaa kotiin, kun naiset värjöttelivät lumisateessa auton väläytellessä hätävilkkuja. Plääh.

Lopulta Vianorin setä tuli hätiin ja rengas vaihtui vararenkaaseen melkoisella tahdilla. Ja myös köysinainen saapui siinä samassa, mutta huomasi että apua ollaan saatu. Kiitoksen ehdin heittämään naiselle, mutta olisin voinut kahvitkin tarjota vaivannäöstä, mutta se tilanne meni niin äkkiä ohi. Mikäli nainen jostain syystä lukee tätä ja tunnistaa itsensä, niin laitapa viestiä! :) 

En ollut itse vielä edes ehtinyt tutkia vararenkaani tilaa, sillä oletin, että rengas on altaassaan syväjäädytettynä, koska rengasallas kerää vettä, mutta automaattisesti ei tyhjene. Ja enhän minä ollut tyhjentänyt sitä syksyn jälkeen. Onneksi vettä ei ollut kuitenkaan kuin liru ja Vianorin voimamies sai vararenkaan irti paikoiltaan! :D Tämän jälkeen köröteltiin Vianor-sedän perässä liikkeelle, jossa todettiin kumin olevan jo kerran paikattu sisäkumilla (tässä vaiheessa muistelin, että siitä saattoi olla tosiaan jo pari vuotta ja silloin siitä oltiin sanottu, että tällä renkaalla ei välttämättä kauaa ajele...No ajelipa näinkin kauan! :D) eikä siitä saada enää toimivaa peliä. Liikkeessä ei sitten kuitenkaan ollut sopivaa rengasta, joten matka jatkui kotikaupunkiin kuutta kymppiä vararenkaan kera. Välillä päästeltiin bussipysäkeillä kiireisempää kansaa ohitse ja jatkettiin taas. Paikallinen Euromaster pelasti hätää kärsineet ja surkean tilalle löystyi loistava käytetty rengas ja se asennettiinkin suit sait auton alle! Ja halvalla! :D Shoppailuun olisi jäänyt vielä tämänkin jälkeen rahaa, mutta naisesta oli veto niin pois, että viimeisen lomapäivän ilottelua jatkettiin kotona sohvalla. Ja ensimmäiseen työpäivään valmistautuminen henkisesti alkoi... 

Mutta: Jos kommelluksiin joutuu, on se mukavinta ystävän kanssa! <3<3<3