Reckless Love on ollut mun aikuisiän hulluttelubändi. Mä ihastuin siihen välittömästi nähtyäni ja kuultuani Beautiful Bomb-musavideon joskus vuosien 2009-2010 välillä. Ja seuraava biisi Romance sulatti jalat alta! Oli sekä iloa korville että silmille! Tässä teillekin:
https://www.youtube.com/watch?v=zxpELoYyIkY
Myös parhain ystäväni ihastui bändiin ja niinhän me ollaan kierretty Reckless Loven keikkoja aina Joensuusta Itämerelle asti! ;) Nyt hetkeen ei ollakaan päästy nauttimaan heistä, kun on ollut sekä aika kortilla että se fakta, että Reckless Love ei ole tarpeeksi lähellä esiintynyt. Ei tässä iässä nyt sentään ihan maailman joka kolkkaan viitsi raahautua parhaankaan bändin perässä. ;) Mutta nyt on tulossa melkoisissa puitteissa järjestetty keikka. Mennään miehen kanssa fiilistelemään, hän ehkä enemmän sitä 69 Eyesia... Tai mistä sen tietää, jos vaikka on salafani, mutta ei myönnä! :D
Unelmieni täyttymys oli muutama vuosi takaperin, kun järjestin paikkakunnallamme nuorten koulujenaloitustapahtumaa. Sain pomoltani luvan hankkia Reckless Loven sinne esiintymään!!! En voi edes sanoin kuvailla, miten huikea fiilis se oli! Ja tapahtuman hoidin ihan ammattilaisen elkein, mutta sitten kun työkaverit olivatkin järjestäneet mulle yllätyksen ja jouduin - tai siis pääsin - keikan jälkeen lavalle, niin mähän olin sekaisin kuin seinäkello! :D En edes muista koko lavalla olosta muuta kuin, että kommentoin jotain hassua autostani ja bändin pojat naureskelivat oudoille jutuilleni. :D Heti tämän jälkeen muutuin taas hysteerisesti kirkuvan ja sekoilevan fanin ominaisuudesta tapahtuman vastaavaksi ja loppu meni taas vallan mainiosti. Ihme vaikutus heillä on, vaikka olen kuvitellut olevani suhteellisen aikuismainen ihminen - aina silloin kun haluan. ;) Mutta siellä lavalla en pystynyt. :D
Joo. Toinen odottaminen tapahtui eilen liikennevaloissa. Ja se oli sitä vähemmän kivaa odottamista... Kaupungissamme on väkimäärään ja kaikkeen muuhunkin nähden aivan liikaa liikennevaloja ja useimmiten ne eivät toimi autoilijan kannalta suotuisasti. Mies niistä useimmiten vaahtoaa (ainoa asia, mistä niinkin rauhallinen ihminen joskus hermostuu). Mutta kylläpä kiristeli kiireisen hermoja kun noin tusinasta liikennevaloja jouduin pysähtymään kymmeniin!!! Eikä tällä kertaa voi edes syyttää muuta liikennettä, koska ruuhka oli siitä kaukana. Jostain syystä ne helevetin valot ei vaan palanu vihreenä kuin pari sekuntia kerrallaan ja kaupungin läpi ajaminen oli yhtä nylkyttämistä! Olin koko aamun ollut taas kärräämässä vanhempia ympäriinsä, labraan, apteekkiin ja kauppaan, ja näissäkin ODOTTELU oli vahvana teemana. Siellä liikennevaloissa odottelu alkoi sitten tursuamaan korvista ja kiroilin ratin takana ääneen! Sillä on sen verran rentouttava vaikutus, että ei tarvi sit kaasujalan kanssa kikkailla idioottimaisesti kun vähän purkaa lastiaan ärräpäillä! ;)
Mutta sitähän se ihmisen elämä on. Aina odotellaan jotakin. Nyt odotan postin tuomaa lappua nettikaupasta ja vähän jo viikonloppuakin ja ja ja... Odottelemisiin! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti