Välillä sitä päästelee suustaan sellaisia kummallisuuksia, että ihan itseäänkin ihmetyttää! :D Pari päivää sitten suusta tuli kyllä sellainen lause, että enpä olis sellaista ikinä uskonut sanovani. Tai no, kysymyshän se oli, mutta se ei tässä varmaankaan ollut se pointti. Kysymys siis, jonka esitin mun muruselle kuului näin: "Voisitko sä käyttää äitiä sillä välin kaupassa, kun mä oon iskän kanssa suihkussa...?" :D :D Viimeisen parin sanan aikana alkoivat aivot tuutata punaisena, että tässä on nyt jotain väärin! :D Ja nyt seuraa selvitys, ettei mua luulla vielä enemmän oudoks kuin olenkaan!
Olen tässä viimeiset viitisen viikkoa käynyt hoitamassa isäni jalkahaavaa, ensin joka toinen päivä, sitten sairaalan kontrollikäynnin jälkeen joka kolmas päivä. Haava siis pitää suihkuttaa, jalat rasvata ja laittaa haavan päälle uusi haavatyyny sekä vielä varmistaa sen paikoillaan pysyminen tavallisella sideharsolla. Lisäksi päälle pujotellaan vielä aukinainen sukka. Näinä haavanhoitopäivinä isä käy myös perusteellisesti suihkussa. Ja se miksi minä hoidan haavaa, johtuu siitä, että olen kokenut ainoan lapsen kohtalon ja äitini pyörtyy, mikäli näkee haavan, niin näin sitä vaan on sitten toimittava. Mielelläni vanhempiani autan, sillä koko elämä ollaan menty tukien toisiamme ja nyt on enemmän minun vuoroni tukea heitä. Ja tokihan sitä välillä menee hermot, mutta se varmaan kuuluu asiaan. :D Kyllä vanhempani ymmärtävät, että välillä aika on niin kortilla, ettei meinaa kaikkea ehtiä, mutta tällä hetkellä asiat on priorisoitu niin, että haavahoito menee kaiken muun edelle. Ja piste. Ja koska äidillä ei ole ajokorttia, niin yleensä näillä reissuilla tulee tehtyä myös kaupassakäynnit. Noh, loppiaisena oli taas vuorossa haavanhoito ja koska tuo miekkonen oli tulossa mukaan, niin kysäisin häneltä tuon alussa mainitun kummallisen kysymyksen. Ja mikä parasta, hän suostui! :) Ihanaa, kun voi joskus pitää taukoa hikiseltä kauppareissulta, missä yleensä viimeistään pinna alkaa kiristymään... Näinhän oli käynyt myös miekkosen ja äidin kauppareissulla. :D Tai no, ei mieheltä mene ikinä hermot, mutta naureskellen hän totesi äidin ja kärryjen hävinneen kolmeen kertaan ja tauoton höpötys oli kaikunut kaikki muut ajat. :D
Viime viikolla isällä oli jälleen ollut kontrollikäynti sairaalassa ja hoitaja totesi samaa kuin minä (vaikka en hoitoalan ammattilainen olekaan), että haava näyttää jo hiukan paremmalta ja omaa ihoa alkaa näkyä paikoitellen. Nyt haavanhoitoon lisättiin suihkussa kevyt "rapsuttelu" karhealla pyyhkeellä, että haavasta irtoisi isoimmat katteet eli kuollut ihosolukko. Tämä vähän jännitti, koska en halua isääni satuttaa, mutta pakkohan ohjeiden mukaan on toimia. Onneksi ilmeisesti vesi lievensi kipua haavassa, eikä iskä ainakaan myöntänyt että häntä olisi sattunut. Hyvähyvä. Hoito meni siis vallan mainiosti! Näillä ohjeilla sitten taas seuraavaan kontrollikäyntiin, joka on parin viikon päästä. Haavan paranemin on todella hidasta, mutta on tässä jo jotain edistystä havaittavissa. Esimerkiksi kyynärsauvat ovat jääneet kokonaan pois ja muutaman askeleen rappusissa isä otti jo normityyliin eikä askel kerrallaan. Auton rattiin tosin ei ole vielä mitään asiaa. Mutta pikku hiljaa, pikku hiljaa.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti