Naisten juttuja

Hiphei!

Kyllä gynekologilla käynti on aina yhtä mukavaa... Siitä olikin näköjän jo yli kymmenen vuotta, kun olen viimeksi tällä kyseisellä "pihtorilla" käynyt. Tässä välissä kunnallinen terveydenhuolto on hoitanut nämä asiat.

Olin varannut ajan klo 10.40 ja ajattelin, että ehtisin iltavuoroon kahdeksitoista vallan mainiosti, vaikka tämä kyseinen paikka onkin kymmenen kilometrin päässä kaupungista. Maaseudun rauhassa oleva omakotitalo, jossa on gynekologin lisäksi muutakin toimintaa kuten turvesaunaa ja taidetta! :D Kyllähän siinä samalla on hyvä hoitaa kehon joka sopukka kuntoon. ;) Ainoa miinus on ollut se, että toimenpidehuoneen ikkunassa ei ollut ollut verhoja. Eikä muuten ollut vieläkään! Olen aikoinani nuorena tyttönä katsellut sitkeästi kattoon tutkimuspedillä, koska ikkunan takana heilui pari puskamittaria - enkä puhu siis pervoista tällä kertaa, vaan ihan kirjaimellisesti pensaanmittaajamiehistä! :D Se oli kyllä melkoisen koominen tilanne.

Koska olen se tunnollinen ja aina mieluummin hyvissä ajoin kuin myöhässä, niin tälläkin kertaa olin paikalla jo kymmenen minuuttia etukäteen. Hoitohuoneessa oli yksi ihminen ja odotustilassa toinen, jonka ajattelin tulleen TOSI aikaisin, koska olihan mun aika tulossa ihan justiinsa. Tai niin mä luulin. Kunnes sitten selvisi, että pihtori on myöhässä melkein puoli tuntia. Tässä vaiheessa verenpaineeni otti suunnan kohti korkeuksia ja kirosin mielessäni, koska kyse ei ole mistään halvasta käynnistä, niin eikö silloin voisi vaatia, että pidettäisiin aikatauluista kiinni?!! Lopulta paikalle tuli kaksi vanhempaa naista ja heidän aikansa oli buukattu päällekkäin. Luulisi, että niillä liksoilla saisi toimivat ajanvarauslaitteet! Rouvat siinä sitten huokailivat ja toinen halusi "alakerran sohvalle" lepäämään, koska ei jaksaisi odottaa niin pitkää aikaa seisten tai istuen. Vastaanottovirkailija toimitti rouvan alakerran sohvalle. Toisen rouvan mies jäi seisomaan oviaukkoon ja alkoi maiskuttelemaan sekä lonksuttelemaan tekohampaitaan. Siinä kireystilassa ja hiljaisessa odotushuoneessa se kuulosti todella ärsyttävältä!!! Miksi miehen ylipäänsä piti tulla paikkaan, jossa naiset hoidattavat alapäitään ja tunnelma on sen mukainen! Jokainen tietää, mitä siellä oven takana tehdään. Eli ei todellakaan valiteta flunssasta tai polvikivusta! Tuli jotenkin tosi epämukava olo siinä istuessa.

Lopulta kuitenkin tuli vuoroni ja homma hoitui ammattitaidolla ja nopeasti, mitä nyt PAPA-kokeen ottaminen sattuu vuosi vuodelta enemmän! Pihtori kävi tutkimassa autonsakin, että löytyisikö sieltä puuduttavaa voidetta, mutta eipä ollut tällainen ihme eksynyt mukaan. En tätä ennen ollut kuullutkaan kyseisestä voiteesta, mutta voin sanoa, että vaadin sitä ensi kerralla!

Ainoa asia, josta jäi lievä paskanmaku suuhun, oli se kun pihtori kysyi aluksi: Oletko tässä välissä synnyttänyt? Johon tietenkin vastasin kielteisesti. Seuraava kysymys: Ettekö ole saaneet vai eikö ole ollut sopivia isäehdokkaita? Kerroin, että vuoteen 2013 jälkimmäinen vaihtoehto on ollut voimakkaasti tapetilla ja nyt olen ollut onnellisessa parisuhteessa kolme ja puoli vuotta, johon pihtori: Eikös hänestä sitten ole isäksi vai ettekö saa?! Vähän häkeltyneenä totesin, että varmasti olisi, emmekä ole edes yrittäneet, mutta kun emme vielä oikein tiedä haluammeko lapsia vai emme... Pihtori tokaisi tähän vain: Jaahas, selvä. Ja jäin tietenkin miettimään, että oliko tämä nyt viimeinen tuomio sillekin asialle, kun alan olemaan näin vanha?! Kuvittelin, että Suomessa on ensisynnyttäjien keskimääräinen ikä koko ajan vain kasvanut ja vielä 35-39-vuotiaat saavat kolmanneksi eniten lapsia. Ja sitten on vielä ne reippaasti yli nelikymppiset, joilta lasten saaminen on sujunut vallan mainiosti. No joka tapauksessa, tämän asian miettimisellä en ala päivääni pilaamaan. Niitä lapsia tulee, jos niin on tarkoitettu. Ja jos ei, niin sitten se on tarkoitettu niin.

Kaikesta kiireestä ja aikataulujen mättämisestä ehdin kuitenkin ajoissa töihin ja jopa kaupan kautta! Ei tarvitse iltaa viettää ilman evästä. :)