Viimeiset puolitoista viikkoa töissä on ollut sellaista rumbaa, että tällä vauhdilla joulukin on jo kohta ohi! Ja silloin kun nuoriso ei aiheuta harmaita hiuksia, niin aikuiset ihmiset ympärillä muuttuvat lapsiksi, tai ainakin heidän käytös. No okei, ei tietenkään kaikkien, mutta kummasti tuntuu kasaantuvan nämä ihmeelliset mielialanvaihdoksista johtuvat "käyttäytymiskukkaset" samaan aikaan. Kokouksissa huudetaan, vaikka aikuisten ihmisten kuvittelisi osaavan käyttäytyä. Jos eilen on luvattu jotain, tänään se perutaan. Viesteihin jätetään vastaamatta, koska tuntuu vain olevan helpompaa olla kohtaamatta tiettyjä asioita. Ja sitten vielä, kun saa joka välissä todistella työnsä tärkeyttä, niin se meinaa välillä ottaa vähän koville... Onneksi kuitenkin minä itse ja työyhteisöni on samaa mieltä siitä, että työmme on tärkeää, vaikka kaikki muut eivät sitä ymmärtäisikään! Nämä asiat täytyy joskus kirjoittaa näkyville, jotta niistä tulisi voimalauseita itselle :)
Tämä viikko näyttää töiden osalta jo huomattavasti helpommalta, joten toiveikkaana aloitin maanantaini (onpas hassun näköinen ja -kuuloinen sana!), vaikka väsyttikin. Aamulla kyllä totesin, että se on pakko alkaa kaiveleen talvivarusteita esiin, koska auton lasien raappaaminen ilman hanskoja ei ollut järin lämmintä puuhaa. Toisaalta siinä kyllä alkoi kummasti piristymään, kun raikas aamuilma tunkeutui keuhkoihin ja reipasta raappaamistahtia piti pitää väkisinkin yllä, ettei kylmyys iskisi ihan luihin ja ytimiin asti. Talvi meinaa yllättää jälleen kerran! Täytyy nyt kommentoida vielä tuohon aloituslauseeseen, että tällä alalla voi AINA tapahtua lähes mitä tahansa, mikä järisyttää turvalliselta näyttävää viikkoa. Ei siis pidä sokeasti luottaa siihen, että helpolta näyttävä viikko olisi helppo... Onneksi olen tietoinen tästä ja tavallaan sen takia pidänkin työstäni niin paljon. Koskaan ei varmaksi voi tietää, mitä tapahtuu. Ei pääse meikäläinenkään kyllästymään! :)
Katselin tuossa kalenteriani, ja vaikka saan aika pitkälti suunnitella itse työvuoroni (pakollisten iltavuorojen ja aamuvuorojen ohella), näyttää kalenteriparka kovin täydeltä. Seuraavat lomapäivät odottavat joulukuussa, mutta niitä onkin sitten ihan ruhtinaallisesti yli kaksi viikkoa. :) Syksyn aikana näkyy olevan vallan kaksi viikonloppua, kun viikonloppuni alkaa perjantaina jo klo 15. Muuten painetaan perjantai-illat aina sinne klo 23 asti... Jo tässä vaiheessa syksyä viikonloput ovat tuntuneet kovin lyhyiltä, mutta kaipa tässä jaksetaan läpi repaleisen lokakuun ja marraskuunkin vielä, kunnes voi alkaa odottamaan joululomaa. <3 Ja koska viikonloput ovat lyhyitä, niistä otetaan kaikki mahdollinen ilo irti! Tässä vaiheessa syksyä se tarkoittaa minulle värikkäitä valokuvia, kynttilöitä, saunaa, ystäviä, kukkasia ja hyvää ruokaa. Viikonloppuisin saa ihan luvan kanssa herkutella, jos arkisin pysyy edes jotenkin ruodussa. ;) Viime lauantain aamupala nautittiin miekkosen kanssa kahvilassa ja se jos mikä on sitä arjen luksusta. Ihanaa. Muistakaa tein välillä relata!
Tässä vielä pari värikästä kuvaa, olkaa hyvä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti