Härdelliaamu

Olisin voinut laittaa tähänkin otsikoksi kiire tai kiire vol 2, mutta onko vähän tylsää, jos aina on sama otsikko? :D

Nukuin kerrankin tarpeeksi pitkät yöunet, kahdeksaan asti ja ensin olin levollinen ja tyytyväinen tästä. Se on todella harvinaista herkkua, että nukkuisin edes iltavuoroon mennessäni pitempään kuin varttia vaille seitsemään. Ajattelin, että rauhallinen aamu on tulossa, vaikka mulla olikin pari hommaa suunnitteilla. Koneellinen pyykkiä pyörimään ja tukkaväri päähän. Perinteinen aamupuuro valmiiksi kattilaan ja marjat sulamaan lautaselle mikroon. Parin päivän kertyneet tiskit puhtaaksi. Suit sait. Koko ajan tiedostin mielessäni, että töissä pitää olla klo 10.45. Mutta kyllähän siihen nyt oli vielä aikaa... Sitten yhtäkkiä huomasin, että kello on 10.15 ja olin vasta käynyt suihkussa ja huuhtonut pääni, pyykit oli vielä koneessa ja puuro keittämättä saati vielä syömättä. Paniikkihan siinä tuli. Ja ärrimurri. Ja vauhtia tuplasti lisää. Kauheella touhotuksella sain vaatteet päälle, naaman meikkiin ja puuron lautaselle. Ja puuron lusikoin turbolla turpaani sen kummempia pureskelematta - onneksi puuro ei ole koostumukseltaan järin sitkeää. :D Sitten alkoi jumalaton hiusten kuivattaminen. Mulla on paksut hiukset ja kiireessä se on äärimmäisen ärsyttävä asia. Oon saanut ukkokullaltani lahjaksi maailman tehokkaimman (en nyt sentään mitään teollisuuskuivaajaa, mutta tehokkaan kuitenkin!) hiustenkuivaajan, mutta välillä tuntuu, ettei senkään tehot riitä! Pitäisikö niitä olla kaksi, että voisi posottaa molemmin käsin molemmilta puolilta?! :D Vai jätänkö mä vaan tästä lähtien ihanat unet sivuun ja alan herätä viimeistään kuudelta, että ehdin tekemään kaikki tarvittavat aamutoimet??

Kun sitten kipitin tukka vain 80-prosenttisesti kuivattuna autolle, niin näin pihassamme varsin omituisen näyn. Naapurin auto lensi - Kyllä. Se LENSI! - talon päädyssä olevien pensasaitojen päällä!!! Tässä vaiheessa olo oli melkoisen absurdi, mutta en silti hidastanut tahtia, koska mulla oli edelleen kiire. Ajoin lähemmäksi lentävää autoa ja huomasin, että sitähän nostetaan kuorma-auton roskalavalle! Siinä oli naapurin pappa valokuvaamassa autonsa viimeistä (lento)matkaa ja minä heiluttelin samalla kun ajoin tämän erikoistapahtuman ohi. Ihmettelinkin hiukan, kun eilen tämä pappa mummo-vaimoineen työnsi kyseistä autoa pimeässä pihan poikki johonkin. Aamulla nämä näyt sitten yhdistyivät ja olihan se nyt niin huvittavaa, että nauroin autossa ääneen! :D

Vihdoin kun kaahasin - hallitusti tietenkin, koska työpaikkani alueella liikkuu lapsia - työpaikkani parkkikselle ja rynnin sisään, oli myöhässä vain minuutin!!! Jesss!!! Mahtavaa! Olen aina ollut tosi täsmällinen, enkä juuri koskaan myöhästy mistään, niin minuuttikin on joskus liikaa. ;) Viimeksi myöhästyin kesällä eräästä tapaamisesta ihan hirveästi, koska Anttilan konkurssipesämyynnissä tuli jonotettua 3 tuntia 15 minuuttia, mutta se onkin sitten jo toinen juttu.. ;)

Mutta otetaanpa loppuviikko rennosti eikä ressata :)