Maanantai

Onko se totta, vai onko nuo maagiset maanantait omiaan erilaisille kommelluksille, epäonnistumisille, sähläyksille tai ylipäänsä aivotoiminnan vajauksille? Vai saadaanko me maanantaista hyvä tekosyy olla väsyneitä, hajamielisiä tai muuten vaan huonompia ihmisiä kuin muina päivinä? En tiedä, mutta olen kovasti koittanut taistella vastaan näitä pelottavia, ankaria ja epämiellyttäviä maanantaita. Aina se ei vaan onnistu.

Maanantaina heräsin herätyskellon ujellukseen väsyneenä ja olisin halunnut vielä jatkaa uniani, mutta ei auta, sanoi Uuno, kun oli töihin lähdössä. :D Hyvällä mielellä olin kuitenkin siitä, että olin koko viikonlopun ollut ajattelematta töitä. Näinhän ne vapaapäivät tietysti kuuluisi viettääkin. Mutta toisaalta vilkaisu kalenteriin jo sunnuntaina olisi auttanut valmistautumiseen hieman paremmin... Aloin heti ensi töikseni opettelemaan uutta tilitysohjelmaa, joka tehdään nykyään netissä eikä käsin ja siihen liittyi uuden opettelun lisäksi myös melkoisesti laskemista ja kaikenlaista muuta järjen toimintaa, joka ei ainakaan tänä maanantaina ollut parhaillaan. Lisäksi vilkaisu kalenteriin aiheutti seuraavanlaisen reaktion:

Olin täysin unohtanut erään kokouksen, joka oli naapuripitäjässä 30 kilometrin päässä puoliltapäivin. Noh, onneksi siihen oli vielä aikaa. Tai niinhän minä luulin. Yhdeksän kieppeillä kävin läpi sähköpostisumaa ja huomasin, että kyseisen kokouksen alkamisaika olikin muuttunut kymmeneen! No eikun miljoonat kolikot, setelit, tilityspussit, kassanauhat, kuitit ynnä muut lomakkeet pikavauhdilla kasaan ja pois työpöydältä, ja hirveetä kyytiä autolla kohti pohjoista! Siinä vaiheessa olotila oli jotakuinkin tällainen:

Onneksi lopulta pääsin turvallisesti ja ajoissa perille, eikä valmistautumattomuudestani ollut suurempaa haittaa kokouksessa. Tässä vaiheessa alkoi maha jo kurnia, koska aamupalakin oli jäänyt väliin, mutta kestin siihen asti kun ajelin taas takaisin toimistolle, missä mua odotti sulaneet mustikat ja pikapuuro. Ahmaisin ne pikaisesti huiviini ja aloin tekemään aamulla aloitettua tilityshommaa uudestaan ja sainkin lopulta tehtyä melkoisen turbolla kaikki rästityöt! Hyvä minä! Maanantai ei enää tuntunutkaan niin pahalta. :) 

Työpäivän jälkeen ajelin uudestaan samaiseen kaupunkiin kuin aamupäivällä, tällä kertaa äitini kanssa. Kävimme katsomassa isääni, joka makailee siellä sairaalassa jalkaleikkauksen jäljiltä. Isä oli pirteä ja hyvinvoiva, joten maanantai alkoi näyttää entistä paremmalta. Kaikesta maanantaimeiningistä hivenen uuvahtaneena, otin sohvalta loppuillaksi tällaisen asennon:

Nytpä vain odottelen innolla seuraavia maanantaita ja alan tutkia, onko se maanantain vika, jos asiat menee pieleen. :D Kivaa viikkoa!