Olipahan sunnuntai. Järjestettiin synnyinkotitaloni kerhohuoneessa vanhojen naapureiden kanssa kirppispäivä. Tehtiin etukäteen mainokset ja jaettiin niitä lähitaloihin sekä netin kautta kaikkiin mahdollisiin paikkoihin ja tietysti omilla Face-sivuilla. Tässä onkin ollut jo koko syksyn- koko syksyn?? Onkos tässä nyt virallista syksyä ollut jo ihan huikeat pari viikkoa...noh, enihau - sellainen tavaranhävitysvimma, että oksat pois! Ja varsinkin ne tavarat. Kaapeissa, vaatehuoneessa ja varastossa kun on ollut huutava pula tilasta, joka vaikeuttaa järjestyksen ylläpitämistä. Ja välillä pitää päästä vanhasta eroon, että voi tilalle hommata uutta ;) Vaihtelu virkistää näissäkin hommissa. Facebookissa toimiviin kirppisryhmiin olen lopen kyllästynyt, koska se on tuntunut äärimmäisen työläältä. Kohdalle on osunut niin monta välinpitämätöntä tai ihan muuten vaan rasittavaa tavarannoutajaa tai lähinnä noutamattajättäjää, että hermothan siinä on olleet koetuksella (tästäkin sanasta saisi helposti vahingossa koituksen :D).
Jotenka siis tänään aamupäivällä ajelin toiveikkaana kaupungin toiselle laidalle perärontti (joillekin se on -kontti) täynnä itselle turhaa tavaraa. Ja ukkokin oli tuupannut mukaani kaikenlaista rojua. Aluksi näytti ihan hyvältä ja väkeä kävikin mukavasti ensimmäisen tunnin aikana, kunnes ostosvirta tyrehtyi ja seuraavat viisi tuntia menikin yksittäisiä asiakkaita katsellen ja kahvia juoden. Taloyhtiön väki oli leiponut ja ihmiset saivat ostaa kahvia sekä tuoretta pullaa. Viisi tuntia kuluikin ahkerasti kahvia nauttien ja mummeleiden kanssa jutellen. Sitten alkoi tavaranvaihtokauppa ja tuotteista tinkiminen myyjien kesken, ja lopulta alettiin poistamaan tavaraa pöydiltä lahjoitusperiaatteella. Lopulta huomasin höpötelleeni talon suulasten naisten kanssa vaikka ja mistä, ja kirppistuotto jäi viisi euroa plussalle. Viisi euroa! :D Kylläpä kannatti! :D Onneksi kotiinkannettavaa oli kuitenkin huomattavasti vähemmän! Ja tietysti pari uutta investointia... ;)
Olen kuitenkin tyytyväinen päivän sosiaalisiin kontakteihin. Parhain ystävänikin kävi paikalla ja saatiin hienosti päivitettyä viimeisimmät kuulumiset. Vanhempien ihmisten kanssa muisteltiin vanhoja ja kerroin uusia juttuja. Eräs vanha naapuri kertoi, millainen "pieni muru" olin lapsena ja kuinka sain kuulla aina "hellantuuteli"-juttuja. Ja nyt yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin kun kuulin tämän minuun kohdistuneen hellantuuteloinnin, niin se kuulosti lähinnä oudolta. Ilmeisesti me kuitenkin ollaan aina vanhempien silmissä niitä hellyyttäviä pikkunatiaisia, vaikka vuosia olisi vierähtänyt järjetön määrä. Eipä siinä sitten mitään. :)
Seuraavaksi alkaakin valmistautuminen joulun kirppikseen. Sinne olen viemässä myyntiin joulutavaroiden lisäksi omia tuotoksiani, kransseja ja tiffanytöitä. Niiden perään jo vähän kyseltiinkin. Kunhan nyt ensin saan tehtyä niitä. Jään odottelemaan kunnon jouluaskarteluinspiraatiota....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti