Harrastuksena arki

Moikka Sinä ja kenties Te!

Tervetuloa lueskelemaan uutta blogiani Banaani hanskalokerossa. Olen aloittelija blogien suhteen. En ole kovin montaa blogia lukenut ja niitäkin tiettyjä vain satunnaisesti, mutta kirjoittaminen on aina kiinnostanut, joten tästä se sitten lähtee! En tiedä, miten nämä "kuuluisi" aloittaa, mutta niin kuin monen muunkin asian suhteen, teen tämänkin omalla tyylilläni. Ja miksi kirjoitus muuttuu välittömästi lähes kirjakieleksi, kun tiedostaa kirjoittavansa jotain julkisesti?? Hassua. Koitan silti viljellä täällä välillä myös omaksi murteeksi juurtunutta kieltäni, älkää huoliko.

Blogini aihetta on melko vaikea rajata, mutta tämän postauksen (meniköhän tämä termikään oikein...) otsikko pitänee sisällään kaiken, mitä tänne syydän ja tulen syytämään. :) Käsittelen siis kaikkea mahdollista, ajatuksiani arjesta, arjen tilannekomiikkaa, kiinnostuksenkohteitani, pieniä ilon ja onnen hetkiä ym. elämääni liittyvää. Koska olen kiinnostunut monista asioista ja niitä tulee jatkuvasti lisää, niin käsitän nämä kaikki harrastuksikseni. Ei ole yhtä ylitse muiden ja kyllästynkin aika helposti, niin pidetään koko arki harrastuksena! Ja nythän tämä bloggailu tuli uutuutena mukaan, kun tänä syksynä ei ole mitään muuta säännöllistä arkea kuluttavaa toimintaa. Viime syksynä aikaani vei vielä opinnot.

Olen 37-vuotias (Hui! Näyttääpä tuo numero isolta, kun se kirjoittaa! Vaikka toisaalta, esimerkiksi kengännumeronahan se on tosi pieni... ;) No joo. Ei jumiteta tähän, numerohan se vaan on ja jos en olisi jo kolmekymmentäseitsemän, en olisi kokenut kaikkea hienoa, mitä nyt olen.) kihloissa oleva nainen Pirkanmaalta ja työskentelen nuorten parissa. Työaikani poikkeavat kovasti 8-16-rytmistä, mutta olen vaihtelun ihminen ja välillä suorastaan rakastan ilta- ja viikonloppuvuoroja! Koska en kuitenkaan ole robotti, nihkeitäkin päiviä löytyy, mutta pääsääntöisesti olen tällä hetkellä juuri sellaisessa työssä, mikä sopii minulle parhaiten. Ainahan tämäkin voi kuitenkin muuttua...

Pidän valokuvauksesta, syksyn kirpeydestä ja väreistä, kynttilöistä, ystävistäni, hyvistä leffoista ja tv-sarjoista musiikista, hulluttelusta, hyvästä ruuasta, huumorista ja nauramisesta, näin alkuun. Inhoan moniakin asioita, joista ensimmäisenä tulee mieleen ajankohtaiset hirvikärpäset, liian tosikot ihmiset ja se, kun hellan ja kaapin väliin putoaa aina joku kurkun, jauhelihan tai sipulin pala kun kokkaa! Ja koska en ole myöskään himosiivooja, vaikka järjestyksestä pidänkin, niin ei sitä hellaa nyt joka päivä tule siirrettyä ja poimittua "aarteita" talteen. Heti kärkeen hirveitä paljastuksia mun heikkouksista! :D Myös suihkun viemärin pesu kuuluu inhokkihommiin, ja kun se päivä koittaa, mietin aina uudestaan armeijamallista tukkatyyliä... Mutta edelleen on hiukset pysyneet kuitenkin pitkinä tai puolipitkinä, miten sekin nyt mitataan! :D

Mitähän vielä? Olisi helpompaa, jos joku kyselisi täsmäkysymyksiä vieressä ja vastailisin niihin. Eipä vaan satu tällä kertaa olemaan ketään sellaista vieressä. Tai ylipäänsä ketään. Heh, kuulostipas yksinäiseltä! No en onneksi ole ja toivottavasti ei kukaan muukaan tämän tekstin tavoittanut. Olen onnellisesti parisuhteessa, vaikka välillä kaipaankin omaa aikaa ja itsekseni oloa. Kukapa ei, onko sellaisia? Onnekseni myös siippani (kihlattuni, miesystäväni, rakkaani, armahaiseni...mitä näitä nyt on :D Rakkaalla on monta nimeä.) haluaa välillä olla rauhassa ja ymmärtää tässäkin asiassa aivoituksiani. Hän on ihana <3

Seitsemän sekunnin kärsivällisyys. Sellainen, tai jopa alle, mulla on kaikkien sähköllä toimivien laitteiden suhteen. Jos kone ei toimi heti ja kunnolla, niin se saa sitten olla toimimatta. Palaan ongelman ytimeen vasta myöhemmin. Onneksi tuo miekkonen haltsaa nämä vekottimet lähes täydellisesti. Mun ei siis edes tarvitse. Sosiaalisten tilanteiden kärsivällisyys on onneksi hiukan pidempi, olen kuullut jopa termin "lehmän hermot" tässä asiassa. Kärsivällisyyttä on siis montaa lajia. Se olkoon tämän aloituksen opetus :D Palataan asiaan, mulla alkaa kohta iltavuoro. ;)