Leppoisa katsastusputki naapurikunnan katsastuskonttorilla katkesi kerta heitolla, kun katsastusmies olikin yllättäen katsastusNAINEN! :D Olen käyttänyt naapurikunnan katsastuspalveluita jo vuosikaudet, kun mielikuva oman kaupungin katsastusasemasta on jäänyt melko negatiiviseksi. Ja hintakin on ollut naapurissa halvempi. Ainahan se jännittää viedä rakasta 90-luvulla syntynyttä kyydittäjää katsastukseen, mutta tähän mennessä (koputan samalla puuta) ollaan selvitty vain pienillä laitoilla, ja rahapussikaan ei ole näistä remonteista ihan järjettömästi keventynyt. Tällä kertaa tunsin luissani, että saattaapi olla vanha kumppani jo hieman enemmän huollon tarpeessa ja sillä asenteella katsastukseen meninkin, että eihän se missään tapauksessa läpäise vuosittaista tarkistusta. En vain odottanut listan olevan niin pitkä...
Leppoisa fiilinki oli tipo tiessään, kun huomasin, että autoa lähtee kurittamaan - eikun katsastamaan nainen! Ja nyt täytyy sanoa, että olen tasa-arvon kannattaja ja myös sitä mieltä, että ei ole erikseen naisten ja miesten töitä, vaan KAIKKI hommat sujuu sukupuoleen tuijottamatta. Mutta koska olen itsekin nainen, tiesin välittömästi, että autovanhus joutuu sellaiseen syyniin, että oksat pois! Naiset ovat tarkkoja. Ja nimenomaan tällaisen alan nainen, joka todennäköisesti oli vielä kohtuu uusi työntekijä, on suorastaan pilkunviilaaja! Olisin itsekin. Ja niinpä alkoi kädet hermostuneesti puristua nyrkkiin aina niinä aikoina, kun en pureksinut kynsiäni tai naputtanut pöytää. En mennyt edes kyytiin katsomaan, mitä autolleni tehdään, vaikka aina olen ollut pelkääjän paikalla tutkailemassa katsastustoimitusta. Menin lähemmäksi vasta silloin, kun menopelini oli nostettu lähemmäksi hallin kattoa. Katsastajanainen selosti kivasti koko ajan ja hyvin positiivisella otteella, vaikka vikoja alkoikin löytymään vähän sieltä sun täältä. Naisilla on jännä tapa kertoa asiat positiivisen kautta, ettei kuulijalle tulisi paha mieli. Mutta koska olen itsekin nainen, niin lauseet hänen suustaan alkoivat kovasti kuulostaa vittuilulta! (Anteeksi roisi kielenkäyttöni, kiroilen välillä vähän liikaakin) Mies tällaista ei ehkä olisi huomannut, Tai en tiedä, koska en ole mies. Mutta tosiaan loppulauselma ja yhteenveto oli tämä: "Pientä puuhastelua (kirjaimellisesti tätä sanaa käytettiin) tämä vaatii, mutta kyllä tää vielä tosi hyvä auto on." Jep. Vittuilua ihan selvästi. Tässä vaiheessa kun rakkaimmasta peltikasastani (johon on syntynyt vuosien mittaan älyttömän suuri kiintymyssuhde) on silmieni edessä kaiveltu ruostehaavat väkivalloin auki, mitattu jarrulevyt tönärillä (=työntömitta), tsekattu kesärenkaiden urat siihen tarkoitetulla työkalulla millintarkasti ja kirjoitettu katsastustodistukseen kuuden eri hylätyn huomion lisäksi korjausKEHOITUKSIIN, että parkkivalo ei pala ja oikealla takana oleva HEILAHDUKSENVAIMENNIN vuotaa, niin alkoi kyllä pahasti kiristymään hermot. Se on, jumalauta, takaiskari!!!! Tässä samalla tietysti pääni raksutti vielä samalla lisääntyvää rahanmenoa kohta kerrallaan, eikä se auttanut ollenkaan siihen, että olisin ainakaan rauhoittunut. Kiroillen lähdin kiitämään lähes jarruttomalla kaarallani kohti viikonlopun rientoja! Alkon kautta! :D
Nyt auto onkin sitten luottokorjaajallani, enkä tiedä, koska saan sen takaisin ja millaisen laskun kera. Mutta tuleepa auto kerralla kuntoon. Eihän tälle nyt mitään mahda. Olen siis jo päässyt koettelemuksesta ihan hyvin yli ja jo hymyilenkin tapahtuneelle. Onhan mulla kohta taas ahterini alla entistä ehompi auto. <3 Jos en tällä hetkellä olisi unelmatyössäni, saattaisin vähän olla kiinnostunut katsastajanaisen työstä. Eihän sitä koskaan tiedä... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti