Jouluihmisenä (myönnän sen nyt, vaikka aiemmin olen mielestäni ollut vain semi-jouluihminen. Lapsena olin toki täysin joulun lumoissa ja odotuksen tuskassa kieriskelevä pikkuihminen.) olen antanut itselleni luvan laittaa jo muutaman jouluesineen ja jouluvalon esille. Pari juttua laitoin kotiini ja toimistoni ikkunalaudalle ilmestyi vanha kunnon kynttelikkö tonttutytön ja tonttupojan kera. Tämä onkin piristänyt synkkää syksyä huomattavasti! Todellinen jouluoksennus pulahtaa kämppääni vasta 1. joulukuuta. Joku roti sentään pitää olla! Mutta silloin ilmestyy kotiin joulumatot, jouluverhot, joulutyynyt ynnä muut -tekstiilit, jouluvalot ja joulukoristeet. Ja sitä kestääkin sitten loppiaiseen asti. Yleensä siinä vaiheessa iskee luonnollinen kuvotus ja joulu tursuaa jo korvistakin. Tai sit sitä on syönyt liikaa suklaata ;) Silloin siirrytään alkukevään sisustukseen. Mutta ihaninta joulun ajassa on tämä odotus. Lapsena se oli kauheinta, mutta näin sitä vaan ihminen kasvaa. Ja tänään jouluaattoon on 31 aamua.
Kynttilöitä en laske jouluasioiksi, sillä mun kynttilät syttyy jo elo-syyskuussa, kun illat alkaa pimenemään. Täytyy kyllä sanoa, että mitä lähemmäksi joulua tullaan, sitä enemmän niitä kynttilöitä syttyy. Mikäs sen ihanampaa kuin fiilistellä rauhassa vähän hämärässä kynttilöiden liekkien lepattaessa ja lämmittäessä sekä mieltä että ruumista! :D Johan meni hempeeks... Onneks älysin sentään laittaa kehon sijaan ruumis-sanan, ettei nyt ihan siirappiseks mene tämä touhu! :D
Sen sijaan vielä odotetumpaan tapahtumaan, nimittäin joululomaan on 23 aamua! Se ei kuulosta paljolta. Ja vielä kun laskee siitä pelkät töihinmenoaamut, niin lukema vähenee viiteen toista! Viistoista aamua, beibi, viistoista aamua!!!!! :D Hyvä kun housuissani pysyn tätä lukemaa sisäistäessäni! Josko tällä jaksaisi loppuun asti.
Jaksaa jaksaa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti